Mielen tuuletusta

Olet kenties kuullut sanonnan: ”Kun yksi ovi sulkeutuu, jossain aukeaa toinen”. Elämä on toisin sanoen täynnä uusia mahdollisuuksia, kun vain haluaa etsiä ja nähdä niitä. Mutta mitä tapahtuu, kun itse telkeää oven omaan mieleensä, naulaa ehkä ikkunatkin kiinni ja vetää vielä verhot eteen?

Ihmisen mieli on kuin komposti. Parhaimmillaan sinne laitettu materiaali ja sen hyvä hoito antavat elämän edellytyksiä monille hyödyllisille eliöille, ja lopputuloksena on mururakenteeltaan täydellistä multaa, joka tuoksuu hyvältä ja ravitsee kaikkea, mihin sitä levitetään.

Toisaalta hyvistäkin aineista koostettu komposti voi alkaa mätänemään ja haisemaan joko hoidon puutteessa tai laiminlyönnin seurauksena. Lopputulos on kuitenkin sama: kasa hyödytöntä massaa, jota ei halua lähelleen.

Ennakkoluulot ovat hyvä esimerkki suljetussa mielessä helposti hyödyttömäksi tai suorastaan vahingollisiksi muhivista asioista. Lapsena olemme monesti ennakkoluuloisia uusia makuja kohtaan, vierastamme uusia ihmisiä ja outoja paikkoja. Sitten uteliaisuus vie voiton emmekä tyydy luulemaan, vaan otamme asioista selvää. Maailma on suuri seikkailu, eikä siitä ole tarkoituskaan selvitä ilman naarmuja. 

Sitten kasvamme isoksi. Uteliaisuus vähenee, mielipiteet ja luulot lukkiutuvat periaatteiksi, jotka sitovat meidät paikoillemme tiettyihin rutiineihin ja käyttäytymismalleihin. Meistä tulee omien luulojemme vanki, jonka paikalleen jämähtämistä ympäristö tukee. 

Mieltään muuttavaa ihmistä saatetaan halveksia tai hänet voidaan sulkea oman yhteisön ulkopuolelle. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kun ihminen suljetaan yhteisönsä ulkopuolelle, aivot tulkitsevat sen samoin kuin fyysisen kivun. Ei siis ihme, että haluamme tuntea kuuluvamme joukkoon, oli tuo joukko millainen hyvänsä.

Sana ennakkoluulo sisältää itsensä selityksen: ennakko + luulo = uskomus siitä, että joku ihminen tai asia on tietynlainen, vaikka siitä ei ole varmaa tietoa. Luulo asettaa odotukset tietynlaisiksi ja odotuksesta tulee helposti itseään toteuttava ennustus.

Tieto on luulon pahin vihollinen – ja sinun kenties paras ystäväsi. Tutkittu tieto ei jätä tilaa luulolle tai tulkinnoille. Sen sijaan se auttaa huomaamaan ennakkoluulot. Kun luulo on paljastunut, on vapaa päättämään, antautuuko sen vietäväksi, vai onko jo aika päästää siitä irti; avata verhot ja kurkistaa ulos kohti antoisampaa elämää.

Luulo ei koskaan ole tiedon väärti. Avaa siis ovet ja anna tiedon astua sisään.

LinkedIn
LinkedIn
Share