Kesä on ulkoilmaelämän kulta-aikaa.
Rakensin itselleni tänä kesänä pienen majan hyttysverkosta, jumppamatosta ja muutamasta tyynystä. Siellä istuskellessa melkein tuntee, miten syke laskee ja lähes näkee stressihormonien haihtuvan elimistöstä.
Mutta ulkoilmaelämä ei ole pelkkää lekottelua. Perunat on mullattava, nurmikko on leikattava ja mustikat haettava metsästä. Millaisia hyvinvointivaikutuksia näillä toimilla ja monella muulla ulkotouhulla on?
Ulkoilmasta ja luonnosta nauttimiseen on monia tapoja. Jokainen löytää niistä itselle parhaiten sopivan yhdistelmän. Toiset rakastavat marjastaa ja sienestää, toiset nauttia kesätuulesta riippukeinussa. Jotkut reippailevat suunnistuskisoissa tai juoksutapahtumissa, toiset taas elävät metsästä tai maataloudesta.
Miksi ulkoilmaelämä on meille hyväksi?
Syitä on monia, ja ilmiötä on tutkittu paljon (ks. esim. Jäppinen et al. 2014). Luonnossa muun muassa verenpaine laskee ja jännittyneisyys – niin fyysinen kuin henkinenkin – vähenevät. Ulkona oleminen myös houkuttelee meitä liikkumaan, millä jo sinänsä on paljon suotuisia terveysvaikutuksia. Immuunijärjestelmämmekin tarvitsee monimuotoista luontoa ja sen erilaisia mikrobeja. Luonnossa voimme myös kokea olevamme osa jotain suurempaa kokonaisuutta – kutsumme tätä kokonaisuutta sitten ekosfääriksi tai luomakunnaksi.
Teimme juuri kansainvälisen eri maalaisten kollegojeni kanssa tutkimuksen siitä, miten juuri luonnon keskellä tehdyt hyvinvointiharjoitteet vaikuttavat meihin. (Bojner-Horwitz, Spännäri et al. 2020) Tutkimusta varten järjestimme retriitin pienellä kalliosaarella, jossa muun muassa maalattiin, saunottiin, tehtiin taidetta luonnon antimista, tanssittiin ja lekoteltiin rantakalliolla.
Tutkimuksessa nousi esiin, että juuri oman pienuuden kokeminen ja luonnonvoimien suuruuden ihmettely oli monelle osallistujalle oivalluttavaa. Ehkä omat murheet on helpompi laittaa oikeaan perspektiiviinsä ikuisen luonnon keskellä? Ehkä luonnon kiertokulun näkeminen antaa toivoa, uskoa ja luottamusta tulevaan?
Keskeistä sille, että retriitti sai osallistujat voimaan paremmin, näytti olevan luontoympäristön tiedostaminen. Pysähtyminen ihmettelemään kallion muotoja, aallokon kuunteleminen ja auringon lämmön tunteminen iholla. Osallistujat, jotka eivät vain suorittaneet harjoitteita, vaan tekivät ne ajatuksella, luontoympäristön tiedostaen, saivat retriitistä paljon irti.
Seuraavalla kerralla, kun olet mielipuuhissasi ulkona, pysähdy hetkeksi. Katso ympärillesi, kuulostele ja haistele. Ajattele hetki sitä, millä kaikilla tavoilla sinä ja luonto olette toisiinne yhteydessä. Jos käden ulottuvilla on marjoja, kokeile vaikkapa tietoisen syömisen harjoitetta: katsele, haistele ja maistele oikein ajatuksella! Silloin annat luonnon hyvinvointivaikutuksille suurimman mahdollisuuden.
Jos haluat tietää lisää muun muassa tietoisesta syömisestä ja monista muista tiedepohjaisista tavoista parantaa hyvinvointiasi, tule kuulolle ilmaiseen webinaariimme 16.8. tai hyppää kyytiin 30.8. alkavalle Tietoa, toivoa, tekoja -hyvän elämän verkkokurssille!
Lue lisää!
Bojner-Horwitz, Spännäri et al. (2020) Taking care of the researcher – a nature and art-related activity retreat. Sharing natural space put humanity in perspective. WORK A Journal of Prevention, Assessment & Rehabilitation. Pre-press.
