Käydessäni läpi hyvään elämään ja onnellisuuteen liittyviä tutkimuksia, silmiini osui sananlasku: ”Varastoin jyväni naapurini vatsaan”. Tämä puhutteli minua ennen kaikkea siksi, että siihen tiivistyy niin konkreettisesti myötätunto ja toisen huomioon ottaminen, molemmat tärkeitä hyvän elämän ja johtamisen perustuksen rakennusaineita.
Ehdin jo ilahtua siitä, että olin vihdoin löytänyt sananlaskun, jossa kannustetaan olemaan pyyteettömästi hyvä ja toiset huomioon ottava. Niitä nimittäin vaikuttaa olevan erityisen vähän. Ja kuin märän rätin iskuna kasvoille löysin tästäkin myöhemmin toisen version.
Olemme olemassa suhteessa muihin. Tarvitsemme toisiamme, yhdessäoloa ja vuorovaikutusta. Toimimme peileinä heijastaen tunteita ja merkityksiä toisillemme jatkuvasti, vaikka emme puhuisi yhtään mitään. Katselemme toisiamme jopa kymmenien eri roolien kautta, josta jokaisessa olemme muille joku ja sen kautta erityinen: ihminen, nainen, puoliso, äiti, isoäiti, tytär, kollega, kouluttaja, terapeutti, sisko, serkku, ystävä, käly, täti – ja naapuri.
Olemme olemassa suhteessa muihin.
Nyt korona-aikana moni meistä on havahtunut huomaamaan erityisesti sen naapurin, joka tarvitsee apua päivittäisiin askareisiinsa. Olemme auttaneet heitä kauppa- ja apteekkihankinnoissa, lemmikin hoidossa ja monissa muissa asioissa. Yllättäen monelle meistä on avautunut väylä olla aivan uudella tavalla olemassa ja merkityksellinen lähellä asuville mutta aiemmin kenties täysin tuntemattomille ihmisille.
Haluan uskoa, että harva on tarjoutunut avun antajaksi eurojen tai jonkin muun konkreettisen palkkion toivossa. Päinvastoin, toisen hädän ja avun tarpeen huomaaminen ja siihen reagoiminen on tuonut palkkion jo aivan itsessään. Hyvä mieli riittää.
Moni vapaaehtoistyötä tekevä kokee syyllisyyttä siitä, että auttamisesta tulee itselle hyvä olo. Aivan kuin tällainen sekä avun saajaa että auttajaa palkitseva tilanne olisi jotenkin väärin. Tai että motiivi toisten auttamiseen olisi tuomittavaa, jos siitä saa tai hakee myös itselle hyvää mieltä.
Toiselle hyvän tekeminen tekee hyvää myös itselle.
Filosofit ovat saaneet harmaita hiuksia yrittäessään erottaa altruismia ja egoismia toisistaan. Mutta mitä väliä sillä on! Tieteellisen tutkimuksen mukaan toiselle hyvää tekeminen tekee hyvää myös itselle. Siinä kaikki voittavat.
Entä se toinen versio alun sananlaskusta? Jätän sen omaan arvoonsa. ”Raha ei ole vielä tehnyt ketään rikkaaksi”, totesi Seneca jo 2000 vuotta sitten.
Lähden seuraavaksi kastelemaan naapurin kukat. Näin on hyvä.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu haastaa juuri nyt (14.9. – 30.11.) sinutkin ojentamaan auttavan kätesi ja perustamaan oman VeriRyhmän. Se on kenties helpoin tapa jopa pelastaa jonkun henki. Pelkkä ajatus tuntuu hyvältä, eikö?
