Moni meistä on päässyt tai joutunut kokeilemaan erilaisia etäyhteyksiä tämän kuluneen vuoden aikana. Työpalaverit ovat siirtyneet verkkoon, lapsenlapsia on tavattu videopuheluiden välityksellä, erilaiset koulutukset on hoidettu etäyhteyksillä. Teatteriin ja konserttiinkin olemme päässeet tietokoneen avustuksella.
Mutta korvaako etäyhteys lähiyhteyden? Etäännyttääkö etäyhteys meitä toisistamme?
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on paljon sellaista, mikä ei helpolla siirry nettiin. Olemme ruumiillisia olentoja, ja aistimme on viritetty kasvokkaista vuorovaikutusta varten. Reagoimme muun muassa keskustelukumppanin silmien räpyttelynopeuteen hidastamalla tai nopeuttamalla puhettamme. Viestimme toisillemme myös asentojen avulla. Nämä vuorovaikutuksen sävyt – halaamisesta ja kättelemisestä puhumattakaan – jäävät välittymättä, kun otamme yhteyttä toisiimme viiveisen videokuvan välityksellä.
Etäyhteyksissä on paljon myös hyviä puolia.
Etäyhteyksissä on paljon myös hyviä puolia. Voimme pitää yhteyttä ihmisiin, jotka asuvat kaukana meistä – ilman, että tuhoamme ympäristöä vaikkapa lentelemällä edestakaisin. Työtapaamisissa tulemme näkyviin aitoina, kokonaisina ihmisinä, kun työkaverit näkevät keittiön tasolla odottavat tiskit tai seinällä roikkuvan, äidin maalaaman taulun. Kokouksissa ja koulutuksissa sellaiset ihmiset, jotka eivät välttämättä ryhmässä ota suunvuoroa, pääsevät ääneen turvallisesti kotoaan, vaikkapa kuulumiskierroksen yhteydessä.
Tässä piileekin avain onnistuneeseen etäyhteyteen: inhimillisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin on tietoisesti kiinnitettävä huomiota! On huolehdittava siitä, että jokainen saa puhua. On muistettava videopuhelussa antaa aikaa myös ystävän puheelle – ehkä hän ei aloitakaan omaa tarinaansa heti sinun lauseesi perään siksi, että yhteydessä on pieni viive, ei siksi, että hänellä ei olisi mitään sanottavaa. On myös tartuttava etäyhteyksien tarjoamiin mahdollisuuksiin: nyt voit näyttää kaukana asuvalle ystävälle heti tuoreeltaan sen maalaamasi seinän, ja vaikkapa kierrättää häntä kodissasi.
Etäyhteyksien harmeista ja iloista erityisesti työelämässä on nyt aivan uutta tutkimustietoa! CoHumans ja Helsingin yliopisto selvittivät, miten kävi myötätunnon ja eettisyyden koronakevään etätyöelämässä. Olin mukana tekemässä tutkimusta, ja tämä blogiteksti ammentaa osaksi sen tuloksista. Seuraa CoHumans -yritystä Facebookissa tai blogissa jos haluat kuulla lisää tästä tutkimuksesta ja muista työelämän uusista tuulista!
